Aamu alkaa tulipalolla ja jatkuu mordoripilvillä, voisiko luonto enää yhtään innostaa enempää!
Oon tosi väsynyt. Ja sekaisin. Päässä pyörii tosi paljon mitä ihmeellisempiä ajatuksia ja mietteitä, mutten tunnu saavan niistä mitään järkevää kokonaisuutta. Tää mun draamailu aikasemmin mainitsemani henkilön kanssa on nyt jatkunut edelleen, enkä nyt oikein tiedä että mitä tässä oikein tekisi...
Lauantaina lähettiin kaverin kanssa terdelle, tarkoitus oli pysyä Keravalla, mutta koska siellä (juoma)tarjonta oli niin huonoa, päätettiin lähteä Tiksiin tsekkaamaan uutta baaria & sen terdeä. Siellä istuskeltiin, jauhettiin vähän paskaa ja nautittiin sidukoista/breezereistä. :D Välissä tuli kuitenkin nälkä ja kipitettiin Chicosiin syömään kanaa, oli hyvää! Takaisin baariin pompittiin vähän yli kymmenen ja suunnattiin suoraan yläkertaan Night-puolelle. Ehdittiin olla baarissa noin tunti, kun baarimikko ilmoitti, että kaataa juuri viimeistä mansikkasiideriä mun lasiini. Perkele, mä en halua maksaa Kelkasta 8€, eikä listoilta löytynyt Smirreä ollenkaan, joten rupesin möksäämään. Tosin porukka siellä baarissa oli aika randomia, täynnä mukamas lihaksikkaita rumia "hunkseja" ja diivasotamaaliämmiä, jotka tuijotteli meidän minishortsit + toppi -yhdistelmiä pahalla silmällä. Tultiin sitten siihen päätökseen, että ehkä olis parempi vaihtaa tien toiselle puolelle, joten kipitettiin sitten kimpsuinemme ja kampsuinemme kilpailevan yrityksen baariin. Eikä muuten oltu ainoita, jota vaihto paikkaa... :D
No tottakai tää toinen baari on tän aikasemmin mainitsemani jätkän "kantispaikka", joten ehdittiin jopa jonoon asti kun näin ensimmäisen sen kaverin. Sieltä tuli pari pahaa silmää mullepäin, luikahdin vain äkkiä sisälle ja suoraan tiskille. Tiesin, missä tää porukka yleensä aina istuu, joten "huomaamattomasti" kuikuilin, onko itse henkilö paikalla, muttei näkynyt. Siinä sitten annettiin mennä ja lepposasti joku tunti bailailtiin siellä täysiä, kunnes tuli kuuma ja mentiin tupakalle. Olin ehtiny sytyttää röökin, kun tajusin että nyt vilahti tuttu huppari ja tottakai sieltä kulman takaahan se tuli. Kaverinsa kanssa lompsivat jonon päähän ja kaveri kuiskasi mulle, että jätkä oli mut nähnyt (vaikka kovasti yritin käsilläni naamaa peitellä, paskanvitut tottakai se mut tunnistaisi vaikkei naamaa näkisi) ja kehotti menemään moikkaamaan. Totesin, että voin ihan hyvin polttaa röökin loppuun, ei se tosta mihinkään katoa eikä sisällekään ehdi. Nooh, meni se kaksi sekuntia tän toteamisen jälkeen, niin jään monttu auki tuijottamaan kun jätkä harppoo puolijuoksua takaisin sinne mistä on tullutkin ja nyökkää terävästi mulle ohi kävellessään. Laitoin viestiä perään, miksi lähti pois ja sain vastaukseksi kunnon avautumisen siitä, miten ei mitenkään pystyisi olemaan samassa baarissa kanssani, että vain pilaisi mun illan roikkumalla mun perseessä kiinni koko ajan. Kertoi myös siitä, miten hajalle sitten loppupeleissä olin oikeesti sen saanut... Meinasi aika hyvin pilata mun illan jo sillä. Mä en perusta känniporailuja, joten oli aikamoinen ittensä keräily siinä pihalla puhelimessa, ennen kun pystyin menemään takas sisälle.
Sunnuntaina sovittiin, että tää tulee hakemaan mut tallilta ja että samalla saataisiin juteltua. No joo, juteltiinhan me jotain, mutta aika pitkälti se meni taas siihen, että mun päätä yritettiin kääntää tai saada edes miettimään mielen muuttamista. Sovittiin sitten loppupeleissä, että saan X määrän aikaa olla oman pääni kanssa ja miettiä mitä mä haluan/en halua ja sitten voidaan katsoa uudestaan. Etten kuitenkaan lupaa mitään, enkä myöskään halua, että toisen elämä pysähtyy sen takia, että mä haluan eristäytyä ja miettiä ittekseni olematta kuitenkaan varma yhtään siitä mihin lopputulokseen päädyn, vai päädynkö edes mihinkään... Herran mielestä jo tämä päätös helpotti oloa todella paljon, ettei kirvestä vielä ole heitetty kankkulan kaivoon. Hän toivoisi, että antaisin edes jonkunmoisen mahdollisuuden
kokeilla tulisiko tästä jutusta yhtään mitään. Musta vähän tuntuu, että se syytti enemmän itteään mun päätöksestä kuin mua, vaikka mustahan tää päätös on lähtenyt, jätkä ollut vain vaikuttavana tekijänä... Äsh, en tiedä. Nyt on vuorokaudessa pää heittänyt niin pahasti volttia etten kyllä tiedä yhtään miten päin olla tai mitä "päättää". Toisaalta kuuppa sanoo, että pitäisi vaan unohtaa, jatkaa matkaa, mutta sitten joku pienenpieni syöpäläinen on ilmestynyt nakertamaan mun takaraivon syvintä sopukkaa, että pitäisikö sille sittenkin antaa mahdollisuus, edes ihan alhaisella tasolla...
Nojoo, ehkäpä tää tästä, en tiedä. Eilen sain vielä parit huudotkin tallilla ja tänään pitäisi mennä kyseisen opettajan rästitunnille. Ei huvittaisi yhtään, sitäpaitsi näyttää vähän siltä että koissun pakki on sekasin taas, kun piippaa koko ajan ulos ja yrittää vääntää, muttei oikein mitään tuu... Muttajoo, en nyt jaksa enempää avautua täällä, ehkäpä tää riittää teille hetkeksi...
Mä en taas ymmärrä miksi nää ajatukset piinaa mua. On vaan yksinkertaisesti niin paska olo suoraan sanottuna. 
Anteeksi siitä, ettei näiden viime päivien aikana sattuneiden tapahtumien lomassa ole kauheasti tullut kirjoiteltua ja jaettua ajatuksiaan... Yritän ryhdistäytyä nyt :D
En nyt tiedä minkä verran tuolta aikaisempien juttujen rivien välistä on voinut kaivaa informaatiota siitä, mitä mun elämässä on viime aikoina tapahtunut koiranpennun arjen lisäksi... Jokatapauksessa silloin pari viikkoa sitten perjantaina baarissa ollessa tapasin mukavan jätkän siellä ja sitten tuli vaihdettua numeroitakin vaikken uskonutkaan, että mitään soittoa missään välissä tulisi, mutta kuinkas sitten kävikään. Kaksi viikkoa nähtiin joka ikinen päivä ja tilanteet eteni tosi nopeasti, ihan liian nopeasti mun makuuni ja eilen tilanne sitten kärjistyi mun päässäni enkä enää pystynyt olemaan rennosti oma itseni. Jatkuva ahdistus ynnä muu nakersi sisuksia, eikä se sitten olis ollu kivaa kummallekaan osapuolelle jos asian olis annettu jäädä vaivaamaan ja se olis vaan ignoorattu. Niinpä sitten eilen rohkaisin mieleni ja sanoin suoraan miten asiat on, etten halua sitoutua jne. Tiesinhän mä sen, että meillä on alusta asti ollut tosi erilaiset ajatukset meidän välisestä jutusta, mutta raukkamaisena paskana en oo uskaltanut sanoa mitään aikaisemmin. Tosin aikaisemmin en ollut itekään satavarma mitä haluan. Ja tiesin myös muuten senkin, että kun sille kerron mitä mun päässä pyörii, niin se menee rikki. Ja niinhän se menikin.
Ja voin kertoa, että mulla EI ole sälekaihtimia, joten nyt kuka tahansa voi tirkistellä kun mä pyörin tuolla makkarissa vaihtamassa vaatteita tai nukkumaan mennessä tms. How fucking nice dude!! Ja tota ei saa mitenkään takaisin, seinä on ihan soirona ja täytyy paikata ennen kun voi tehdä uudet reiät verhotangolle, vitun kananpaskaseinät! Eli mä elän nyt sitten ilman verhoja, jos jollain on pakkoielle katsoa kun mä siellä pyörin, niin nytpähän on hyvät tsäänssit.
